IrmaAsikainen "Otteita elävästä elämästä."

Virkamiesten mielivalta

 

 




Minulla on ollut jo pienenä tapana esittää asiat suoraan, sekä kysyä ja kyseenalaistaa asioita herkemmin kuin monilla muilla. Mihin se sitten on johtanut, en tiedä, mutta silti jatkan tätä edelleen.

Nyt viimeaikoina, kun tätä hallitusohjelman leikkauslistaa ja sen, kieltämättä monia heikko-osaisia koskettavia, leikkauksia on puitu suuntaan jos toiseenkin, olen yhä useammassa pohdinnassani törmännyt julkisen sektorin, erityisesti valtion ja kuntien viranhaltijoiden osuuteen tässä tapahtumaketjussa. Olen peräänkuuluttanut heidän osuuttaan tämän hädän mittasuhteiden selkiyttämisessä, mutta ainakaan minun silmiini ei ole osunut oikeastaan mitään asian tiimoilta.

Nimimerkillä yli 20 vuotta “sosiaalipummin” arkea

Sotea väännetään, enkä puutukaan siihen tämän enempää, mutta päätäni särkee aina, kun ajattelenkin, miten suuressa roolissa kuntien ja valtion virkamiehet ovat näitä veromarkkoja jaettaessa. Ja, kun oma elämäni on kuljettanut minua reilut 20 vuotta luukulta luukulle ja miten usein olenkaan törmännyt täysin piittaamattomaan, osaamattomaan, ynseään, törkeään, asiantuntemattomaan, vallanhimoiseen ja suorastaan naurettavan virkaintoiseen henkilöön, mieheen tai naiseen, sillä kummassakin ryhmässä näitä löytyy. Tai, oikeastaan se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Miten paljon nämä ihmiset tuhlaavatkaan valtion markkoja ja miten valtavasti nämä ihmiset käytöksellään aiheuttavat ihmisille aivan tietoisesti surua ja murhetta, käyttäen hyväksi kaikkia mahdollisia viivytys-, vedätys-, valehtelu-, vehkeily- ja jopa uhkailukeinoja. Joskus tuntuu, kun yrittäisin viedä heiltä petollisesti heidän omat viimeiset roponsa ja he surisivat sitä ja siiten saan kuulla siltä yhdeltä ainoalta asiallisesta “sossun tädiltä“, että minulle olisi ilman muuta kuulunut ilman mitään mukinoita se tai tuo etu? Minua on uhkailtu, minua on kiristetty, minut on yritetty häätää asunnostani väärin perustein, minut on jätetty täysin tyhjän päälle valehtelemalla päin naamaa - ihan pöyristyttäviä juttuja.

Jossain vaiheessa tein valituksen Vantaan sosiaalitoimen menettelystä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ja työstettyäni sitä viikkoja ja haalittuani papereita nippukaupalla, oli lopullinen päätös se, että Vantaan sosiaalitoimi sai varoituksen. Mutta, mitä se muutti. ei ainakaan minun kohdaltani  mitään.

Tulevaisuus hirvittää

Tällä hetkellä minun ei tarvitse olla niiden kanssa tekemisissä, mutta jos nämä Sipilän suunnitelmat toteutuvat, niin sinnehän sitä taas joutuu ja siitä sitä vääntöä tuleekin, sillä asuin ennen tässä samassa talossa pienemmässä asunnossa, jonka vuokrasta jäi maksettavakseni saman verran kuin tästäkin, jossa nyt asun, mutta minulle on jo nyt sanottu “sossussa“, että jollen muuta pienempään asuntoon, on turha tulla ovelle kolkuttelemaan, joten millähän sitten maksan velkani ja elätän itseni, jos tämä giljotiini iskee.

Sekin velka on kummallinen juttu, kun julkinen hammashoito ei kyennyt operoimaan purukalustoani ja minun ajettiin kylmästi yksityiselle, jossa vielä budjetti petti pahan kerran (alkuperäinen 4700 € ja lopullinen reilut 16000 €) ja jouduin siitä hyvästä ottamaan velkaa, jota tässä kaiken muun ohessa maksaa kituutan ja haen ruokani leipäjonosta. Olikin mukava kuulla, kun kampaajani, virolainen nainen kertoi saaneensa maksusitoumuksen hammaskirurgille ihan samanlaisen ongelman takia, mutta minäpä onneton olinkin suomalainen. tämä ei ole mikään “mamuvihamielinen kommentti”, vaan aivan todellinen tilanne.

Toinen riistäjä

Toinen riistäjä on ollut KELA. Olin jo jäänyt pitkäaikaistyöttömien eläketuen kautta varsinaiselle eläkkeelle, kun päätin vielä yrittää korottaa vähän eläkettäni ja paikata samalla vähän budjettiani, mutta sekin oli näköjään virhe. Kelassa näet ilmeisesti pelättiin, että pääsisin pinellä lisäansiolla vaikka rikastumaan ja päätettiinkin periä minulta mukamas liikaa maksettua asumistukea, vaikka se takaisinperintä kohdistuikin sellaiselle ajalle, jollin en vielä ollut työssä, mutta jotenkin he saivat sen väännettyä niin, että olisin muka velkaa sellaiset reilun 1200 €.

Valitin tietysti ensin sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan, josta tuli päätös: “KELA myöntää, että virhe on tapahtunut heidän toimestaan, mutta katsoo, että heillä on silti oikeus periä minulta takaisin kyseinen summa, koska olen sinä vuonna ansainnut niin ja niin paljon ja……”. Ei perhana, en tyytynyt siihen, vaan jatkoin valittamista. Korkeimmasta hallinto-oikeudesta asia palautettiin takaisin KELAan, koska sen mielestä asia oli alun alkaen käsitelty väärässä järjestyksessä.

Otettiin uusintakierros ja tilanne ratkaistiin KELAn hyväksi, kunnes nyt tänä keväänä, kelan taholta tuli aloite asian uudelleen käsittelystä ja loppujen lopuksi menetin sen 140 €, jonka olin ehtinyt heille siihen mennessä maksaa.

Ja rahaa palaa

Aikaa tässä kuluin lähes neljä vuotta, montako työtuntia, sitä en tiedä, mutta useita ja kalliita, koska lakimiehet eivät lähde meikäläisen päiväpalkalla edes liikkeelle.

Voisin jatkaa näitä “otteita elävästä elämästä” loputtomiin, mutta en halua kyllästyttää teitä tämän enempää omilla murheillani, eikä tarkoitus olekaan tehdä tästä mitään oman elämäni surkeuksien valitusvirttä, vaan halusin nostaa näiden elinten toimintatavat esiin ja kyseenalaistaan ne ihan näin julkisesti.

Jokainen osannee laskea, että se asiakasmäärä, mikä sosiaalitoimiston ja KELAn toimihenkilöiden/virkailijoiden käsien kautta kulkee on tuhansia ja taas tuhansia ja jos jokainen asia hoidetaan yhtä monimutkaisesti, on se melkoista rahojen ja resurssien tuhlausta, eikä yksin sitä, se hankaloittaa näiden tuhansien ihmisen elämää usein ihan kohtuuttomasti. Tämän kaiken lisäksi se aiheuttaa suurta hätää ja ahdistusta niissä ihmisissä, joita pompotetaan turhan päiten luukulta toiselle, pyydetään toimittamaan paperi kerrallaan ja vetkutellaan ja vitkutellaan kaikin tavoin päätöksen tekemisen kanssa.

Yksi suuri ongelma on se, jo aiemmin mainitsemani virkailijoiden epäasiallinen käytös. Minua, kovaksi keitettyä luuta, se ei hätkäytä, vaikkakin korpeaa joskus pahuksesti, mutta monet, varsinkin meistä vanhemmista ihmisistä eivät jaksa taistella niiden kanssa, vaan elävät mieluummin kurjissa oloissa ja puutteessa, kun nämä sadistit panttaavat ihmisille kuuluvia etuuksia, kuten joskus tuntuu, ilkeyksissään.

Miksi minä ruikutan

Mitä minä tällä nyt haen? Haluan kiinnittää huomion tähän epäkohtaan ja kyseenalaistaa näiden ihmisten toimintamallin, tässä muutenkin vaikeassa tilanteessa. Kuka on mahtanutkaan korottaa heidät tähän Jumalan asemaan? Kuka on pannut heidät alistamaan ja halveksimaan tavallisia ihmisiä osoittamalla sen heille kaikin mahdollisin tavoin. Me, kansalaiset, jotka lakki kourassa menemme heiltä nöyrästi pyytämään apua, olemme se taho, joka heidän palkkansa on maksanut vuosien ajan ja meitä heidät on palkattu palvelemaan. Miksi näin ei ole?

Jostakin syystä nämä ihmiset on jätetty kaiken arvostelun ulkopuolelle, eikä kukaan koskaan uskalla julkisesti valittaa, eivätkä monet edes kykene siihen, mutta minulla ei ole enää mitään hävittävää, joten minä uskallan. Uskallan sitäkin suuremmalla syyllä, että nyt taas, kun kaikesta leikataan ja meiltä viedään viimeinenkin toivo selvitä kunnialla hautaan, niin näitä yhteiskunnan pahimpia loisia ei taaskaan mikään koske. Eivät pala pitkät lomat, eivät lyhyet työpäivät, heidän vastuulleen ei edelleenkään lankea mitään, vaan he saavat edelleen mellastaa mielin määrin - tuhlata yhteisiä varojamme, kiusata ja uhkailla ihmisiä, ilman, että siihen kukaan puuttuisi.

Oikeastaan, tämän kirjoituksen ajatus lähti siitä, kun mietin noita Espoon kadonneita lämpäreitä ja pohdiskelin, että miksi virkamiesten ja -naisten tekemisiin ei kukaan puutu ja huomasin, että kuka niihin oikeastaan voi puuttua, jos kaupunginhallituksen puheenjohtaja on yksi koneen varastaneista. Ylemmät tahot eivät voi puuttua, kun heiltä puuttuu täysin kosketus todellisuuteen, joten….. Kyllä virkamiehillä on todella kissan päivät, kun eivät edes joudu osallistumaan näihin suuriin, Suomen valtiontalouden pelastustalkoisiinkaan.

Ihmettelin sitäkin, miksi nämä “sossun tädit” eivät koskaan julkisesti puolusta meitä heikoimmin pärjääviä, sillä heillähän olisi se paras mahdollinen näkökulma siihen arkiseen todellisuuteen, mutta sitten oivalsin, että samalla he itse joutuisivat julkisiksi silmätikuiksi ja siinä saattaisi sivussa lipsahtaa julkisuuteen myös heidän oma, raadollinen suhtautumisensa asioiden hoitoon. Eli, “virkamies on virkamies, vaikka sen voissa paistais“.

Monilla on varmasti paljon sydämellä ja nyt olisi se aika, kun kissa pitäisi nostaa pöydälle. Tämäkin rahareikä pitäisi vihdoin saada tukituksi ja nämä etuusasiat oikealle tolalle.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Cenita Sajaniemi

Tunnut tietävän paljon, mutta tiedätkö miksi Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt sen, että EU-rahoilla jaetaan suomalaisille Myllynparasta jauhoa? .... oikean ruuan tilalla.
Ihmettelen Suomen leipäjonoja..... jauhojonoja. ... myös sitä, että EU-kassissa on samoja makarooneja, jotka maksavat Lidlissä kuusi pussia/1 euro. Kuka vetää välistä?
Eikö tällaiseen pitäisi jo Pekka Puskan ja muiden puuttua?

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Taidanpa Cenita tietää, mutta se onkin jo toinen asia. Nämä ovat juuri niitä "hijaisisksi vaiettuaja asioita, joita pitää aina yrittää välillää nostaa pöydälle, jos edes joku lukisi ja huomaisi. ei sitä koskaan tiedä, jospa joku oikeasti tarttuisi asioihin. aina pitää jaksaa uskoa parempaan. Mutta, me suomalsiet, ku olemme niin pahuksen kilttejä, että meitä saa kohdella miten vaan ja me nielemme kaiken.

Cenita Sajaniemi

Pöydälle nostaminen ei auta mitään, ellei myös toimita.
Sen ymmärrän, että yksittäiselle henkilölle tuo on liian iso juttu. Minulle jo tuon asian selvittänen, eli se, että Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö on mukana kuljettamassa rekka-autollisia eli tonneittain vehnäjauhoja ja näkkäriä köyhille pitkin Suomen niemeä olikin jo melkoinen "veret pysäyttävä" tieto. Joten.... EU-tukiaiset menevät kenelle????

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen Vastaus kommenttiin #4

Jos luit tarkkaan, niin olen kyllä omasta puolestani taistellut ja yrittänyt pitää asioita aesillä, mutta siihen tosiaan tarvitaan leveämmät hartiat. Näyttää kuitenkin siltä, että meiltä ei löydy ketään, joka olisi kyllin rohkea alkaakseen tätä "sässynää" selvittää, sillä siitä on vuosien saatossa kehittynyt varsinainen kuttamakerä. Se olisi sekä poliittinen, että heklökohtainen riski ja meiltä puuttuvat nykyään riskinottajat. Jokainen ajattelee vain omaa karriääriään.
EU-tukiaiset menevät itseasiassa maanviljelijöille, joiden ylituotannon EU ostaa, jakaaksen sen köyhille. Kuvio on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin selkeä, mutta siitäkään ei kukaan puhu. EU-tuikien jakamisesta köyhille puhutaan suureen ääneen ja annetaan ymmärtää, että EU välittää köyhistä, mutta ei se köyhistä välitä, vaan maanviljelijöistä.
Eikä siinä kaikki, EU-kassiin eksyy monesti muitakin tuotteita, jotka selkeästi ovat joutuneet jostain syystä myyntikieltoon tai eivät ole muuten menneet kaupaksi. Joskus, jopa ihan kuranttiakin tavaraa.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2012/04/12/vi...

Juuri näitä tällaisia virkamiehiä meillä on paljonkin, mutta "eihän koira koiraa hauku", eikä virkamies virkamiestä kavalla. Paljonkohan näihinkin tyjäntoimittajiin palaa vuositasolla rahaa?
Jokohan joku nyt heräisi.

Toimituksen poiminnat